Julkaistu 
Anssi Kemppinen

Pakkasessa kuulee narinaa

Kireä pakkanen kirvoittaa tiukkoja keskusteluja. Toiset toivottavat sääilmiön tiettyyn alimpaan epämiellyttävään paikkaan, joka siitä ei tosin juuri lämpene. Toisten mielestä pakkanen kuuluu talveen. Ydintalven kylmästä kannattaa nauttia, kuten kesän helteestä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
On ollut hienoa tavata ihmisiä, joita kovakaan pakkanen ei heilauta. Lapsia on näkynyt hiihtokilpailuissa ja jäätapahtumassa. Pilkkimiehet ja -naiset lähtivät lehden pilkkikilpailuun ihan vapaaehtoisesti kylmälle ja viimaiselle Simpelejärvelle. Toiset pilkkivät ilman käsineitä, ettei tuntuma olisi vavan kärjestä kadonnut. Talvikalastajat tosin osaavat kokemuksen puolesta pukeutua hyvin. Sekään ei tosin aina ole mahdollista. Muistan Porin Reposaaresta troolareiden kalastajia, jotka tulivat talvikalasta pubiin. Kylmästä merivedestä turvonneet sormet alkoivat vasta parin tunnin kuluttua muistuttaa normaaleja nakkeja.
Kovat pakkaset ovat itäisessä ja pohjoisessa Suomessa talviarkipäivää. Nyt Helsingistä lähetettävä valtamediakin on ollut täynnä pakkasaiheita, koska kylmyys on yltänyt pääkaupungin kaduille. On tullut yllättäen ohjelmaa kerrospukeutumisesta ja kylmässä valokuvaamisesta. Siperian terveisiä on ihmetelty.
Yllättävin tieto pakkasjutuissa oli Ilmatieteen laitoksen pakkasvaroituksen raja-arvot. Etelä-Suomessa varoitus annetaan, kun pakkanen saavuttaa 20 astetta. Pohjoisen raja on –30 astetta. Onko suomalaisten kylmänsietokyky kiinni maakuntarajoista? Vai onko niin, että Lapin -25 astetta on leudompaa kuin Uudenmaan -25 astetta? Eli jos vantaalainen laitetaan yhtä kylmässä kotipihalle tai Ivaloon, niin pohjoisessa häntä ei niin palele. Keholle lämpöä tuottava ruskea rasva ei kasva yhtä hyvin pohjoisessa.
Varoitukset ovat toki tarpeen niille, jotka terveydellisistä syistä sietävät huonosti kylmää. Toinen ryhmä ovat ne, jotka joutuvat kireässä pakkasessa tekemään töitä. Vaihtoehtoja ei aina ole. Ulkotyö on kankeaa, jos pitää laittaa päällyshousujen alle useammat välihousut. Työvälineetkin kärsivät. Akut kuluvat, näytöt hidastuvat ja hydrauliöljykin jähmettyy.
Kovassa pakkasessa on silti jotain hienoa. Jotain niin suomalaista. Kylmä on haaste ja elämys. Metsässä luonto hiljenee. Linnutkin pysyvät mahdollisimman paikallaan. Väliin puut paukahtelevat. Kaukaa kuuluu, kun railo syntyy järven jäähän. Kun kävelee tai hiihtää, niin ei päässä, vaan jalan alla narisee. Lumikiteiden jäätyneet sakarat murskautuvat painon alla.

Kommentoi

Hae sivuilta