Julkaistu    |  Päivitetty 
Leena Pajari-Kosonen

Matkailuvirta

Turistien reitille jää maailman pienintä ja suurinta, korkeinta, kylmintä ja kuuminta. Kallioita, kanjoneita, kuumia lähteitä, rantoja, luonnon ihmeitä, jotka on nähtävä. Tungos on melkoinen monella näköalapaikalla. Selfiekepit ovat käytössä Islannin kuumissa ulkoaltaissa ja Grand Canyonin kansallispuistossa. Ulkomaille vuosittain tehtävät turistimatkat ovat miljardiluokkaa ja virta kasvaa.
Matkailu avartaa, mutta paljon nähdystä myös unohtuu. Erikoinen kivimuodostelma, kolme sisarusta, ei oikein enää piirry mieleen. Kuolemanlaakson (Death Valley) uima-altaassa uiskenteleva sorsa palautuu helposti. Sorsan ja turistin kohdalla voi kysyä, miten ne olivat samaan altaaseen päätyneet? Siirtymätaival on ollut pitkä. Monet vankkurit uupuivat erämaahan. Autoilijoita varoitetaan moottorin kuumenemisesta. Uima-altaan vesi saa hikoilemaan. Eikö se ole sorsalle liikaa!
Vanhassa länkkärissä, moneen kertaan saman ison kiviaukon ohi ratsastavat miehet palauttavat mieleen näkymän Kalliovuorilta. Siinäkin on kiipeilty.
Kiipeämistä oli myös sokeriruokoa puivan puimurin koppiin. Pysähdyimme pellon laitaan katsomaan korjuuta. Ei tarvinnut pitkään ihmetellä, kun puimuri pysähtyi ja isäntä tuli kertomaan, miten ruoko korjataan ja kuljetetaan tehtaalle. Kyytiinkin pääsi.
Karttaa ei oikein ehtinyt kadun kulmassa saada levälleen, kun vieressä jo kyseltiin, ”mihin olet menossa, tarvitsetko apua?”. Pikkukaupungin työmatkaliikenne tervehti kaikkia vastaantulijoita. Käden heilautuksen autojonosta sai jalkakäytävällä aamulenkillä ollut turistikin.
Ystävälliset ja avuliaat ihmiset saavat maan tuntumaan mukavalta. Saavat tulemaan toistekin. Joka vuosi, sanoo kokenut Madeiran kävijä.
Vahvoja muistijälkiä jättää myös ruoka. Viherhuulisimpukoiden ystävät muistavat pienen rantaravintolan ja osaisivat sinne helposti uudestaan.
Matkailijavirran liike kiinnostaa myös työpaikkojen ja verotulojen muodossa.
Bambua kuluu Ähtärin eläinpuiston Pandatalossa. Pandakaksikko hankkii kyllä lipputuloina ruokarahat ja verotuloja kaupungin kassaan. Tungosta ei ole, pandat näyttävät voivan hyvin. Meno vaikuttaa pieneen kaupunkiin sopivalta.
Vetovoimaa etsitään matkailuun myös Saimaan ympärillä.
Työpaikalle tupsahtaa kaksi miestä. 1970-luvun lopulla monena kesänä perheensä kanssa Parikkalassa lomaa viettäneen saksalaisperheen pojat. He tulivat katsomaan miten hienoissa lomamaisemissa nyt jaksetaan.
Mikä sai heidät, kesä kesän jälkeen, lomailemaan Parikkalassa?
Ystävälliset ihmiset, hieno luonto, rauha.

Kommentoi

Hae sivuilta