Julkaistu 
Jani Halme

Oma korttipeli on arvokasta kulttuuria

Mailla ja Halmeilla

 

Jokainen kunta ja kaupunki pyrkii erottautumaan toisistaan. Yksi esittelee oopperajuhliaan, toinen teemapuistoaan, kolmas kehuskelee pontikkansa kirkkaudella. Parikkalalla on jotain kiehtovampaa. Oma korttipeli.

 

Parikkalalainen oppii Moska –nimisen pelin taidon jo ennen kuin osaa lukea ja säännöt löytyvät selkärangasta vaikka edellisestä pelikerrasta olisi kulunut vuosikymmeniä. Ahkerimmat pelaavat lähes päivittäin ja ovat kehittäneet moskataitonsa myyttiselle tasolle.

 

Moska on Mustaa Maijaa muistuttava seurapeli, jonka perustavoitteessa on jotain ikiaikaisen rajaseudun mielenmaisemalle sopivaa. Pelissä kun ei ole tarkoituksena voittaa, vaan olla häviämättä. Lajissa ei lasketa edes peräkkäisiä voittoja. Mutta jo kahdesta putkeen tapahtuneesta tappiosta käynnistyy moskan kiehtovin osuus: häviäjän solvaus. Lempeä iva on hiottu omaksi taidemuodokseen, sillä jokainen jatkohäviö tuo pelaajalle uuden puoli-ilkeän lempinimen. Riittävän monen putkeen hävityn kierroksen jälkeen pelaajan nimi ikuistetaan kaivertamalla se pelipöydän alle. Riippumatta siitä minkä pöydän ääressä pelataan.

 

Sarjahäviäjän saamat lempinimet vaihtelevat kunnan eri kylien välillä, aivan kuten lajin yksityiskohtaiset säännötkin. Ennen pelin aloittamista onkin kohteliasta keskustella miten toimitaan valtin vaihtamisen saralla, pelataanko turamoskaa tahi tavallista, vai rohjetaanko peräti mennä vapaamielisyydestään tunnettujen Saaren Sääntöjen mukaan.

 

Kylä- ja kuppilakohtaisista sääntöeroistaan huolimatta moska on lähes identtinen laji yhden Venäjän tunnetuimman korttipelin durakin kanssa. Durak tarkoittaa tyhmyriä, joksi nimitetään kierroksen viimeiseksi jäänyttä pelaajaa. Korttipelit ovat maailman sivu matkustaneet matkamiesten mukana majatalosta toiseen. Moskan on arvailtu saapuneen itäiseen Suomeen kotiin palanneiden sotilaiden mukana. Siperiassa kun oli Moska –niminen sotavankisairaala, jossa on ollut paljon suomalaisia. Muita pelin nimen alkuperään liittyviä teorioita on korttien pöytään lyömiseen liittyvä mielikuvayhteys pieneen talttavasaraan eli moskaan. Kolmas versio liittyy venäjän kieleen: tura tarkoittaa typerystä, moska aivoja. Aivoja typerykseksi joutumisen välttäminen kaikki tyynni vaatii.

 

Aktiivipelaajien käyttämistä häviäjän lempinimistä ei tule kesälomalaisen pelästyä. Kesäillassa korttia lätkytellessä niitä ei tarvitse käyttää. Mutta kiehtova laji kannattaa opetella. Loma Parikkalassa ilman muutamaa moskakierrosta on vähän kuin poistuisi Suonenjoen torilta mansikoitta tai kävisi ensimmäisen kerran Kerimäellä kirkkoa katsomatta.

 

Kirjoittaja on Helsingissä asuva parikkalalainen media-alan vaikuttaja.

 

 

 

Kommentoi